Löysin tämän runon ensimmäisen kerran taidenäyttelyssä ja silloin se kosketti syvästi. Unohdin tekijän ja se jäi vaivaamaan minua pitkäksi aikaa. Nyt törmäsin siihen sattumalta muistokirjoituksia etsiessäni.

"Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja kaislaa
ja joistakin mummoista tulee puita

ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta

ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

-Eeva Kilpi