Minulla on ikävä Jyväskylää, jossa opiskelin kaksi vuotta. Minulla on ikävä kotikaupunkiani, ystäviä ja perhettä. Luulen että minulle tulee ikävä nykyistä työpaikkaanikin, josta lähden pian uusiin tehtäviin.

Mutta ikävä on hyvä tunne, se kertoo että minulla on ollut elämässäni jotain arvokasta, jotain muistelemisen arvoista. Moni asia on meille itsestäänselvyys, jota emme arvosta niin kauan kuin se on osa arkipäivää, en ikävöi asuntoani työpäivän aikana. Onko muutos sitten välttämätöntä arvostuksen kannalta? Miten voisi oppia arvostamaan jokapäiväisiä asioita menettämättä niitä?