Kuvasta valtaosan peittää varjo, mutta vanha muori istuu etualalla. Tästä vertaus nuoruuteen, jonka täyttää työ, suhteet, lastenhoito, kaikki mikä ei ole omaa aikaa. Se on ikäänkuin laina-aikaa tai varjossa elettyä aikaa. Kirjoitustaitoni eivät aivan vielä riitä ilmaisemaan itseäni siten kuin haluan, mutta eipä sitä yrittämättä kehity :).

---

Kun lapset ovat poissa,
ja pihapiiri hiljenee,
eikä edes tuuli kykene rikkomaan haravoitua maisemaa.

On aikaa ajatuksille,
niille kiireettömille ja mitättömille,
jotka eivät koske työtä, nimeä tai rikkautta.

Elämäni onnelliset vuodet,
elän vain itselleni,
tyyni katsaus huomiseen kertoo että olen polulla.

On päivän viimeinen hetki,
enkä tahdo viettää sitä varjossa.